Malminetsintä ja kehitys

Ensimmäiset viitteet nikkelistä (Ni), kuparista (Cu), koboltista (Co) ja sinkistä (Zn) Talvivaaran alueella saatiin 1960-luvun alussa. Suomen Geologian Tutkimuskeskus (GTK) jatkoi perusmetallien etsintää vuosina 1977-1983. GTK:n työn tuloksena paikannettiin kaksi monimetalliesiintymää, Kuusilampi ja Kolmisoppi. Vuosina 1989-1992 Outokumpu keskittyi esiintymien geologiseen jatkotutkimukseen ja porasi alueelle 67 kairareikää.

Paikannettujen esiintymien suuresta koosta huolimatta tuolloin tehtiin johtopäätös, että pitoisuuksiltaan suhteellisten alhaisten esiintymien hyödyntäminen ei tavanomaisilla tekniikoilla olisi kaupallisesti kannattavaa ja että bioliuotus vaihtoehtoisena menetelmänä ei ollut vielä valmis sovellettavaksi kaupalliseen käyttöön. Näin ollen esiintymät jäivät hyödyntämättä aina siihen asti, kunnes Talvivaara hankki niiden louhintaoikeudet ja jatkoi geologista selvitystyötä keskittymällä metallurgisten näytteiden keräämiseen ja näytealueiden tutkimiseen pilot-projektia varten.